Ihmisten juhlaa

Jälleen koittaa se aika vuodesta, jolloin meikäläinen suuntaa polkupyörän kohti Törnävän saarea ja sinne pystytettyä festivaalialuetta. Vaikka Seinäjoella olen paljon aikaa viettänyt, niin en koe että olisin mitenkään festivaaliveteraani. Livemusiikista olen, kavereiden yllyttämänä tai runsaasta tarjonnasta johtuen, kuitenkin päässyt nauttimaan useasti. Seinäjoella siihen on ollut mahdollisuus, niin kauan kuin minä muistan.

Tämä Selmu ry:n (kai Tangomarkkinoidenkin) aikaansaama tapahtumienjärjestämisenkulttuurin leviäminen on kyllä hämmästyttävää ja meille paikallisille mahtavaa. Töitäkin se kyllä monille teettää, mutta tänne Pohjanmaalle on vieraiden kyllä aina hyvä tulla.

Seinäjoella on varmaankin asukaslukuun suhteutettuna suurin määrä erilaisia tapahtumia,

joissa useimmiten soi musiikki. Nykyään näihin yhdistyy enenevissä määrin ruokailu, muu esittävä taide ja muutkin kulttuurin lajit. Itseä on jotenkin poikkikulttuuriset tapahtumat tai esitykset kiinnostaneet ja saaneet pysähtymään. Usein musiikki on se mikä ensin kiinnostaa, mutta sitten tulee

 VAU-efekti. 

Livenä, kun voi saada bonuksena elämyksen, johon ei välttämättä ole varautunut.

Festivaaleissa on toki se hyvä puoli, että törmää muihinkin kuin omiin suosikkeihin. Rutiineihin toki kuuluu oman festivaaliohjelmansuunnittelu tiukkoine aikatauluineen, josta sitten poiketaan milloin mistäkin syystä. Suunnitelmasta toteutuu yleensä vain ne tärkeimmät (n. 30%). Muuten sitten enemmän tai vähemmän hengaillaan jutustellen ja jokunen olut hörppien.

Parasta kuitenkin Provinssissa on, rockin lisäksi, tietysti HYVÄT YSTÄVÄT

 ja vanhat tutut, ja yllättävät uudet tuttavuudet. Tuskin muuten olisin ihan näin innoissani menossa hiekkakentälle ihmispaljouteen seisoskelemaan ja välillä jonottelemaankin. Kaikenlainen arkikiire jää ainakin vähemmälle.

Nautinnollista kesäistä viikonloppua minulle ja muillekin festaajille musiikilla ja ilman.

Biisi: Code of the Road – Danko Jones

Sanonta: Tärkeät asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat