Ihmisten juhlaa

Jälleen koittaa se aika vuodesta, jolloin meikäläinen suuntaa polkupyörän kohti Törnävän saarea ja sinne pystytettyä festivaalialuetta. Vaikka Seinäjoella olen paljon aikaa viettänyt, niin en koe että olisin mitenkään festivaaliveteraani. Livemusiikista olen, kavereiden yllyttämänä tai runsaasta tarjonnasta johtuen, kuitenkin päässyt nauttimaan useasti. Seinäjoella siihen on ollut mahdollisuus, niin kauan kuin minä muistan.

Tämä Selmu ry:n (kai Tangomarkkinoidenkin) aikaansaama tapahtumienjärjestämisenkulttuurin leviäminen on kyllä hämmästyttävää ja meille paikallisille mahtavaa. Töitäkin se kyllä monille teettää, mutta tänne Pohjanmaalle on vieraiden kyllä aina hyvä tulla.

Seinäjoella on varmaankin asukaslukuun suhteutettuna suurin määrä erilaisia tapahtumia,

joissa useimmiten soi musiikki. Nykyään näihin yhdistyy enenevissä määrin ruokailu, muu esittävä taide ja muutkin kulttuurin lajit. Itseä on jotenkin poikkikulttuuriset tapahtumat tai esitykset kiinnostaneet ja saaneet pysähtymään. Usein musiikki on se mikä ensin kiinnostaa, mutta sitten tulee

 VAU-efekti. 

Livenä, kun voi saada bonuksena elämyksen, johon ei välttämättä ole varautunut.

Festivaaleissa on toki se hyvä puoli, että törmää muihinkin kuin omiin suosikkeihin. Rutiineihin toki kuuluu oman festivaaliohjelmansuunnittelu tiukkoine aikatauluineen, josta sitten poiketaan milloin mistäkin syystä. Suunnitelmasta toteutuu yleensä vain ne tärkeimmät (n. 30%). Muuten sitten enemmän tai vähemmän hengaillaan jutustellen ja jokunen olut hörppien.

Parasta kuitenkin Provinssissa on, rockin lisäksi, tietysti HYVÄT YSTÄVÄT

 ja vanhat tutut, ja yllättävät uudet tuttavuudet. Tuskin muuten olisin ihan näin innoissani menossa hiekkakentälle ihmispaljouteen seisoskelemaan ja välillä jonottelemaankin. Kaikenlainen arkikiire jää ainakin vähemmälle.

Nautinnollista kesäistä viikonloppua minulle ja muillekin festaajille musiikilla ja ilman.

Biisi: Code of the Road – Danko Jones

Sanonta: Tärkeät asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat

Junantuomat

Tein tässä viikolla testin Helsingin Sanomien sivuilla vieläkö muistan 8,5 vuoden Helsingissä asumisen jäljiltä slangia, jota todella vähän kuulee enää puhekielessä. Testistä sain tulokseksi 8/15 ja sain tittelikseni Junantuoma. Tuo sama raideyhteys on vienyt minut Helsinkiin ja tuonut sieltä takaisin saaden elinikäisiä ystäviä. Helsingissä asuinpaikkakin valikoitui pohjoisen junaradan vierestä Pukinmäestä. 

Näiden ystävien kaipuu sai aikanaan minut perustamaan oman Facebook-tilinkin, jotta voisin edes jotenkin olla yhteydessä näihin mahtaviin tyyppeihin jatkossakin.

Seinäjoella tapahtumien Superkesä alkaa omalta osaltani ensi lauantaina, kun uusi stadion avataan loppuunmyydyllä ottelulla SJK – HJK. Juna tuo Helsingistä vieraakseni ystäviä, joita en ole tavannut sitten paluumuutostani vuonna 2009. Ohjelmassa on jalkapalloaiheista jutustelua (=naljailua ja polemikointia ottelusta ennen ja jälkeen) sekä ihmettelyä mitä Seinäjoella TAAS on saatu aikaan, uuden stadionin muodossa. Omalta osalta itse peli tulee seurattua päätykatsomosta, jossa on muitakin jalkapallopeleissä ääneenkannattajia ja Kloppien mieskuoro-toimintaan osallistuvia. Varmasti jotakin visuaalistakin tuolta päädystä tulee koko stadionin ihmeteltäväksi kansainvälis-seinäjokiseen-tyyliin.

Kuva kuvasta Party for All - Antti Huhtamäki

Tapahtumakesä on tuonut vieraita luokseni jo aiemminkin Vauhtiajojen ”tekosyyllä”. Sitä kun on sen verran aikuistuttu, niin ohjelmaan on jo parin vuoden ajan kuulunut myös tutustuminen Seinäjoen nähtävyyksiin. Lakeuden Ristin tornissa on vierailtu, käyty ihmettelemässä Alvar Aallon suunnittelemia taloja ja käyty upeassa Seinäjoen kirjastossa. Jokilaivaristeilylläkin on tullut käytyä. 

Seinäjoella on siis muutakin nähtävää kuin itse tapahtumat

Lakeuden Ristin tornista ennen stadionia

Seuraava ”junantuoma” ystävä tulee Provinssi-viikonlopuksi ja epäilemättä tulee sinä viikonloppuna näytettyä jälleen Seinäjoen ehkä vähäistä, mutta kompaktia kaupunkikeskustaa ja tietysti kesäistä luontoa, joka alkaa olla parhaimmillaan.

Biisi: Perfect Day - Lou Reed (omalla äänellä laulettuna lujaa ja epävireisesti) 

Sanonta: ristus notta (murretta myös muodossa notta ristus) Jos et tiedä miten tuota käytetään niin, kysy joltain Nottajokiselta.

Pukinmäki kartalla 

Hengen Jättiläiset

Toisin kuin jotkut väittävät, niin hengen jättiläiset ovat nykyajan kunkkuja ja kuningattaria monessakin mielessä. Tarjoavat omalla tavallaan ihmisille niitä voimavaroja, jotka vain odottavat käyttöönottamista. Hämmästyttävää, että näitä tunteiden tulkkeja tai toteemi-ihmisiä ja heidän taitojaan vähätellään.

Itsellä, kun oli vaikeampi paikka elämässä, kävin joitakin kertoja terapeutin pakeilla. Oli mielenkiintoista palata ajassa taaksepäin, käydä läpi asioita ja tapahtumia omasta elämästä. Alunperin tarkoitus oli käydä ”terveystarkastuksessa” (ns. rain check) tarkistamassa onko minulla mahdollisesti jotain syytä olla huolissani omasta mielenterveydestä. Äitini kun sairastui skitsofreniaan, kun olin ala-asteen alaluokilla. Ei sitten loppujen lopuksi ollut syytä huoleen. Viimeisellä kerralla terapeutti totesi että: 

”Olet Sami työkykyinen”. 

Tiedä sitten missä kohtaa asteikkoa tuollaista arvosanaa voi pitää, mutta olo keveni ja tässä sitä on menty vuosia eteenpäin hyvillä mielin.

Etkö oikein tiedä kehen ottaa yhteyttä? Terapeuttipalveluja tarjoavia voi selata vaikkapa Psykologiliiton sivuilta.

Joskus Provinssissa törmäsin Suomen Mielenterveysseuran kojuun ja oli pakko hankkiä tämä nyt vähän jo kauhtunutkin lakki.

Biisi: It’s long way to the top (If you wanna rock ’n roll) – AC DC

Sanonta: Pitää sanoa kun pissattaa. Yleensä en näitä selitä, mutta tämä sanonta toimii niin lapsiin, aikuisiin kuin iäkkäämpiinkin. Pitää sanoa eikä olettaa, että muut tietää tai muiden pitäisi ymmärtää.