sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Tunteen välittyminen

Jännä ja hyvin tunnerikas viikko on loppupuolella. Olen hämmästellyt, miten monenlaisia tunteita olen itse välittänyt ja millaisia tunteita muut ovat minussa herättäneet. On ollut innostusta, ylpeyttä, toiveikkuutta ja uskoa siihen, että asiat ja ihmissuhteet kehittyvät. Minun haluamaani suuntaan. Näin ei suinkaan jokaisessa kohtaamisessa ole käynyt. Ihmiset, kun tuppaavat tekemään ratkaisuja, niiden tosiasioiden tai tunteen perusteella, mikä heillä sillä hetkellä on ollut. Väärin tai oikein ei ole ehkä se relevantein asia.

Kommunikoinnin ollessa vähäistä ja kirjallista, tunteiden välittäminen ja oikeiden tosiasioiden välittäminen jää ohueksi ja pintapuoliseksi. Syntyy harmia puolin, jos toisinkin. Tietoa voi olla liikaakin ja viestin ydinsanoma hukkuu liian monen merkin taakse. Viestin ollessa liian pitkä, innokkuus asiaan voi hyvinkin välittyä, mutta vastaanottaja voi uupua lukemaan lyhyttä novellia vastauksena yksinkertaiseen kysymykseen.

Livenä kohtaamisessa välittyy vastaavasti, jo hyvin lyhyessäkin ajassa, tunne ja tieto. Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin henkilökohtaisessakin tapaamisessa välittyy tietoa paljon. Usein  niinkin paljon, että tiedon ja tunteiden tulkitsemisessa menee hetki, ennen kuin ymmärtää mistä asioista tai tunteista varsinaisesti oli kysymys. 

Ihminen on jännä olento. 

Tunteiden tulkitsemisessa elämänkokemus auttaa paljon. Toiset ovat herkempiä tulkitsemaan tunteita nopeammin ja ymmärtävät varsinaisen viestin paremmin. Ajan ollessa määrämittainen (esim. terapeutit) vaaditaan useampi tapaaminen, jotta tunteiden kirjo voidaan käydä läpi pidemmän ajan kuluessa. 

Ihminen työstää tunteitaan, kun ei ole muiden kanssa tekemisissä.

Varsinkin kaupantekemisessä, tunteesta tai sen tulkitsemisessa, voidaan olla hyvinkin suoraviivaisia. Jos otetaan esimerkki vaikkapa kirpputorilta tai messuilta, sinne marssitaan ostoksille hyvin suuri motivaatio löytää itselleen hyödyllistä ja tarpeellista ja  ”kivoja juttuja”. Tällaisiin tapahtumiin mennään ostohousut jalassa ja hankkimaan asioita, vaikka vain omaksi iloksi.

Ostaminen on kivaa.


Viikon plussat ja miinukset:

+ lapset saivat palkintoja siitä, että ovat hyviä ihmisiä
+ sain uusia tuttuja Tampreelta
+ SJK tuli takaa ja voitti Ropsukat
- menetin asiakaan, jonka olisin halunnut pitää

Biisi: Disco Ensemble: So long, sisters https://youtu.be/iLdZA2ATwDo

Oneliner: Don't mind the lyrics, put the poster on the wall instead.

Mitähän tästä viikosta on minulle jäänyt käteen? Ainakin se, että pyrin paremmin ilmaisemaan omia tunteitani, arvomaailmaani ja näkemyksiäni. Ja enemmän tähän ihan läpiympäristöön tutuillekin ihmisille. Ja tietysti kuuntelemaan. Voi että. Olenkohan kuunnellut tällä viikolla tarpeeksi? Huoh. Taidanpa kirjoittaa siitä seuraavassa blogissa tai sitten jostain ihan muusta. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti