Jännä ja hyvin tunnerikas viikko on loppupuolella. Olen
hämmästellyt, miten monenlaisia tunteita olen itse välittänyt ja millaisia
tunteita muut ovat minussa herättäneet. On ollut innostusta, ylpeyttä, toiveikkuutta
ja uskoa siihen, että asiat ja ihmissuhteet kehittyvät. Minun haluamaani
suuntaan. Näin ei suinkaan jokaisessa kohtaamisessa ole käynyt. Ihmiset, kun
tuppaavat tekemään ratkaisuja, niiden tosiasioiden tai tunteen perusteella,
mikä heillä sillä hetkellä on ollut. Väärin tai oikein ei ole ehkä se relevantein asia.
Kommunikoinnin ollessa vähäistä ja kirjallista, tunteiden
välittäminen ja oikeiden tosiasioiden välittäminen jää ohueksi ja
pintapuoliseksi. Syntyy harmia puolin, jos toisinkin. Tietoa voi olla liikaakin
ja viestin ydinsanoma hukkuu liian monen merkin taakse. Viestin ollessa liian
pitkä, innokkuus asiaan voi hyvinkin välittyä, mutta vastaanottaja voi uupua lukemaan
lyhyttä novellia vastauksena yksinkertaiseen kysymykseen.
Livenä kohtaamisessa välittyy vastaavasti, jo
hyvin lyhyessäkin ajassa, tunne ja tieto. Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat
sanaa, niin henkilökohtaisessakin tapaamisessa välittyy tietoa paljon. Usein niinkin paljon, että tiedon ja tunteiden
tulkitsemisessa menee hetki, ennen kuin ymmärtää mistä asioista tai tunteista
varsinaisesti oli kysymys.
Tunteiden tulkitsemisessa elämänkokemus
auttaa paljon. Toiset ovat herkempiä tulkitsemaan tunteita nopeammin ja ymmärtävät
varsinaisen viestin paremmin. Ajan ollessa määrämittainen (esim. terapeutit)
vaaditaan useampi tapaaminen, jotta tunteiden kirjo voidaan käydä läpi pidemmän
ajan kuluessa.
Ihminen työstää tunteitaan, kun ei ole muiden
kanssa tekemisissä.
Varsinkin kaupantekemisessä, tunteesta tai sen
tulkitsemisessa, voidaan olla hyvinkin suoraviivaisia. Jos otetaan esimerkki
vaikkapa kirpputorilta tai messuilta, sinne marssitaan ostoksille hyvin suuri
motivaatio löytää itselleen hyödyllistä ja tarpeellista ja ”kivoja juttuja”. Tällaisiin tapahtumiin mennään ostohousut jalassa ja
hankkimaan asioita, vaikka vain omaksi iloksi.
Ostaminen on kivaa.
Viikon plussat ja miinukset:
+ lapset saivat palkintoja siitä, että ovat hyviä ihmisiä
+ sain uusia tuttuja Tampreelta
+ SJK tuli takaa ja voitti Ropsukat
- menetin asiakaan, jonka olisin halunnut pitää
Biisi: Disco Ensemble: So long, sisters https://youtu.be/iLdZA2ATwDo
Oneliner: Don't mind the lyrics, put the poster on the wall instead.
Mitähän tästä viikosta on minulle jäänyt käteen? Ainakin se,
että pyrin paremmin ilmaisemaan omia tunteitani, arvomaailmaani ja näkemyksiäni.
Ja enemmän tähän ihan läpiympäristöön tutuillekin ihmisille. Ja tietysti
kuuntelemaan. Voi että. Olenkohan kuunnellut tällä viikolla tarpeeksi? Huoh.
Taidanpa kirjoittaa siitä seuraavassa blogissa tai sitten jostain ihan muusta.
