Huiputus

Olin tutustunut jossain vaiheessa naiseen, joka harrasti vuorikiipeilyä. Sanoivat vuorien ja tuntureiden ylimmän kohdan päällepäästyään sitä huiputtamiseksi. Melkein kuin olisivat laittaneet tunturin päälle hupun, jossa lukee nimikirjaimet. Niin kuin joskus näkee kaiverretun puun kappaleeseen. Minä ja me kävimme täällä. Ottavat kuvan, kun lippu on laitettu paikalleen ja nauttivat maisemista. Ai ettien että. 

Minä olen perusleirissä odottamassa, että tulevat takaisin. Tuulee ihan helvetisti. Yritän soittaa, mutta tuulen mukana soitto yhdistyy väärään numeroon. "Jorma ei ole kotona", vastaavat. Eri kielellä, mutta noin olen ajatellut heidän sanovan. En ymmärrä sitä kieltä mitä puhuvat. Petkuhuiputtavat minua. Varmasti tietävät missä Jorma oleilee, mutta eivät halua kertoa. Huiputtamista se on tuokin. Ihan sama kun pyytää istumaan, ja vetääkin sitten tuolin alta. Se naurattaa, vaikka ei ehkä saisi. Tuolille istumaan yrittävä nauraa vähän väkinäisesti mukana. Häntäluuhun sattuu, mutta antaa nyt mennä. Tämän kerran. 

Saapuvat, kun huiputukseltaan ehtivät. Aivan mielettömät maisemat. Huikeata oli ja aivan huippua. 

Tina Turner: River deep, mountain high https://youtu.be/ULw1RHHPv5g